Seniorit ja aikuiset telineillä :) :) :) Tänään Voikkarin täytti iloinen puheenporina, naurun remahdukset ja innostuneisuus!! Tapahtuma Telinejumppaa senioreille ja aikuisille Erkki Tervon tapaan oli houkutellut Voikkariin vajaat pari kymmentä henkilöä - vauvasta vaariin, kirjaimellisesti !!
Erkki Tervo Keuruulta - "jumpan matkasaarnaaja", kuten eräs senioreista häntä leikillisesti kutsui - kertoi ja esimerkillään näytti, valloittavaan ja humoristiseen tapaansa, kuinka seniorikin voi rohkeasti päästä mukaan telinejumpan maailmaan. Aluksi toki vain tasapainoillen viivoilla ja tasapainoalustoilla, ja ehkä hiukan ilmavolttiradalla ja trampetilla pomppien, mutta myöhemmin jo taitojen lisäännyttyä vaikkapa kieppejä ja kuperkeikkoja heittäen. :) Erkki teki edellä ja muut perässä :)
Ihaillen saimme kuulla Erkin elämäntyöstä telinejumpan viejänä kaikkien saataville - Suomessa paitsi lapsille ja nuorille, myös senioreille ja erityisryhmille, kuten kehitysvammaisille, erityislapsille ja pakolaisille. Hän on vienyt telinejumppaohjelmaansa myös BBC:n toimittajan avulla Englantiin ja myöhemmin esimerkiksi Thaimaahan!! Noista maista Erkin opissa on käynyt useita ryhmiä, ja hän itse on myöskin vieraillut kutsusta ainakin kyseisissä maissa satapäisiä telinejumpparyhmiä opettamassa. Ja tänään hän teki sen taas- sai kuulijansa innostumaan tästä hauskasta harrastuksesta! :) :) :) Erkin seurassa opeteltiin hauskalla tavalla myös turvallisesti kaatumaan :) Erkki kertoikin saaneensa erityiskiitoksia "kaatumisopistaan" joiltakin liukkaalla jäällä kaatuneilta senioreilta! Eipä ollutkaan enää pää kopsahtanut jäätikköön, koska kehon muistissa oli olleet nämä hyvät opit oikeasta kaatumisesta - leuka rintaan ja hartiat eteen... :)
Paikalla ollut miespuolinen seniorijumppari tähän osasi vielä heittää hauskan vitsin : " Parempi saada kiitosta kaatuneelta, kuin kaatuneen omaiselta" :) :) :)
Että sellaista meillä tänään Voikkarissa!! Senioriryhmä starttaa Hannu Hietasen johdolla 7.9. keskiviikkona klo 14.15 -15.30. Mukaan on ilmoittautunut jo kuusi henkilöä, joten vielä voi ilmoittautua mukaan tähän rentoon porukkaan!! Ohjeita osoitteessa www.yvoli.fi tai p. 0404130968 Tulepa mukaan!! Kirjaili Heli
Tämän viikon olen omistanut edistymiselle, kehittymiselle ja uuden oppimiselle.
Olen kuvannut poikien kilaryhmien treenejä tällä viikolla erittyisen ahkerasti näyttääkseni mitä kovalla työllä voidaan saavuttaa.
Miten onnistumiset mitataan? Ovatko ne kultamitalleja kaulassa? Pokaaleja kaapissa? Hyviä kisasarjoja? Ei. Ne ovat yksinkertaisesti vain itseään: onnistumisia. Ja se riittää.
On erittäin tärkeää, että niin voimistelijat, kuin valmentajatkin saavat kokea onnistumisen hetkiä treenisaleilla, kisoissa ja leireillä, sillä nuo onnistumisen hetket ja kokemukset ovat voima, jolla jaksamme eteenpäin. Onnistuminen kisoissa on mahtavuutta! Mutta vielä hienompaa on, kun voimistelija saa jonkin vaikean liikkeen suoritettua ensimmäistä kertaa yksin tai uskaltaa tehdä sen todella pelottavan uuden tempun. Ei ole valmentajan näkökulmasta mitään parempaa, kuin nähdä se riemu voimistelijan silmissä, kun tämä tekee hienon uuden liikkeensä ja ei malta edes tehdä alastuloa loppuun saakka, kun pitää alkaa tuulettaa! Se riemu, se into, se motivaatio ja se nauttiminen! Se tunne, joka kertoo että ne kaikki treenitunnit ovat olleet sen arvoisia!!! Yksikään kisa tai mitalli ei tuo tuota samaa tunnetta. Hienoja tunteita nekin, mutta eivät pärjää treeneissä nousevalle tunnelmalle, joka juontuu onnistumisesta.
"I nailed it!"
"I did it!"
"Did you see it?!"
Vähän aikaa sitten teimme poikien kanssa treeneissä uutta vaikeaa liikeyhdistelmää: arabialainen-flikki-jännehyppy. Se on vielä haastavaa, koska liikkeiden yhdistäminen tumbling sarjaksi on aivan oma juttunsa. Ei saa pysähtyä miettimään. Ei saa pelätä. Ei saa perua mitä on aloittanut tekemään.
Teimme aluksi arabialaisen ilmavolttiradalla ja siihen flikin suoraan perään korotetulle patjakasalle avustuksella. Eräälle pojalle tiesin sen olevan todella pelottavaa ja vaikeaa. Mutta samalla tiesin, että hän pystyy ja että hän kykenee ja hän osaa. Niinpä sanoin, että oli aika tehdä se. Ensimmäinen yritys: hän perui. Hän ei tehnyt flikkiä arabialaisen perään. Kuitenkin toisella yrityksellä hän keräsi itsensä päättäväisesti ja hän heitti koko yhdistelmän mattokasalle eikä olisi tarvinnut minua lainkaan apuna. Se oli älyttömän hieno yhdistelmä ja vielä ensimmäistä kertaa! Samaan aikaan salilla ollut aikuisten telinevoimisteluryhmä kääntyi katsomaan ja sali täyttyi naurusta ja hymystä, kun pojat alkoivat tuulettaa kaikki yhdessä tuota mahtavuutta. Pakko myöntää, etten minäkään ihan nahoissani pysynyt. Oli se niin hieno suoritus. Niin fyysisesti, kuin henkisesti. Ja olin jälleen niin kovin ylpeä!
Harva se päivä salilla valmentaessa saa kokea onnistumisia ja ilon hetkiä. Ne ovat mahtavuutta! Ne ovat voima! Ne ovat tämän lajin sielu!
Toivon kaikille voimistelijoille näitä onnistumisen hetkiä! Toivon, että jokainen valmentaja saa tuulettaa voimistelijoidensa kanssa. Sillä kova työ maksaa takaisin näillä onnistumisilla. Tämän vuoksi me jaksamme treenata niin kovasti!
Tänään Voikkarilla on ollut väkeä aamusta asti, mutta tällä kertaa kyseessä ei ollut voimisteluryhmä. Tänään Voikkarin salin täyttivät valmentajat. Telinevoimistelu kauden aloitus kokous ja peruskoulutus saivat paikalle kymmeniä seuran valmentajia. Kun kokous alkoi, salissa kaikui jännittynyt kihinä. Seuran valmentajat loppujen lopuksi näkevät suurella porukalla toisiaan melko harvoin, koska kaikki vetävät omia ryhmiään aina eri aikoihin. Uusia apuohjaajia, vanhoja konkareita ja kaikkea siltä väliltä kerättynä samaan halliin.
Puheenjohtajamme Ville Kukonlehto ja toiminnan johtaja Heli Virta kertoivat tulevasta kaudesta ja sen tuomista uusista tuulista ohjaajakunnalle ja me valmentajat kyselimme ja saimme vastauksia kysymyksiin. Nyt on hyvä aloittaa kausi!
Kokouksen jälkeen alkoi Mieju Virran telinevoimistelun pohjakoulutus, jossa kaikki pääsivät aitiopaikoille katsomaan ja oppimaan valmentamisen perusteita. Nyt kaikilla uusillakin ohjaajilla on hajua siitä, mitä haetaan treeneissä. Tämä on esimerkki siitä, kuinka seura ja telinejaosto pyrkivät kouluttamaan valmentajiaan, jotta me olisimme mahdollisimman päteviä ja lapsilla olisi turvallista olla meidän treeneissämme. Valmentajat aktiivisesti kouluttautuvat vuosittain ja pyrkivät aina parantamaan omaa osaamistaan. Aina voi oppia uutta lajistaan.
Kuva: Lilian Halmetoja
Kuva: Heli Virta
Kuva: Heli Virta
Kuva: Heli Virta
Kiitos, kun luit meidän blogiamme! Käythän myös facebookissa ja instagramissa meidän sivullamme!!!
VINKKI:
Meidän salillamme osoitteessa Rehutie 1, 84100 Ylivieska on pian saatavilla Open Gym vuoroja lauantaisin aamupäivästä!
Tänään korkkasimme ensimmäisen ryhmän kanssa uuden treenikauden ja palasimme jälleen arkeen treenien osalta. Kuitenkin ennen itse ensimmäisiä treenejä me teimme jotain kivaa yhdessä. Nautiskelimme kesän viimehetkistä.
Kävimme siis YVoLi:n poikien kilparyhmä 1:n kanssa tänään paistamassa makkaraa Koivukallion laavulla. Olimme varautuneet muutoin oikein hyvin, mutta laavulla ei ollutkaan yhtään polttopuita jäljellä ja keräsimme selviytyjät tyyliin kuivia risuja nuotioon. Pojat löysivät hyvin keppejä ja kokosin nuotion, mutta en meinannut saada sitä millään syttymään. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen hieman kosteat kepit vihdoin syttyivät ja saimme kuin saimmekin nuotion aikaan. Kaksi kolmesta voimistelijasta lähti jo hakemaan polttopuita parin sadan metrin päästä yhden vanhemman kotoa, mutta sillä aikaa olinkin jo saanut nuotion syttymään. Saimme sitten lisää hyvää puuta ja makkaratkinn saatiin paistettua. Hieman odotettua kauemmin se kylläkin kesti. Pitäisi selvästi meille valmentajille antaa sellainen erätaitojen peruskurssi... :D
Kävin sitten hakemassa viimesen kesäpäivän kunniaksi pojille sipsipussin paluumatkalla salille ja söimme siitä kaikki. Pojat eivät vain arvanneet, että minulla olikin melko ilkeä taka-ajatus tälle sipsipussille. En ole ikinä palkinnut voimistelijoitani karkilla tai muilla herkuilla suorituksistaan, sillä minusta se ei tähän lajiin kuulu. Niimpä annoin poikien syödä tuosta sipsipussista ja jutustelimme siinä samalla. Yksi kolmesta pojasta lähti telineille ja pyysin häntäkin liittymään sipsipussin ympärille kärtyneeseen piiriin syömään sipsiä. Voimistelija vastasi: "En halua syödä enää sipsejä, voidaanko alkaa reenata?"
Tällaista omaa aivojen käyttöä minä olin toivonutkin ja odottanut, että joku ymmärtäisi ettei kaikki ollut nyt ihan niin kuin piti. Niimpä minä keräsin sipsipussin pois ja me juttelimme yhdessä herkkujen syönnistä ja sen vaikutuksesta voimisteluun. Lopulta kaikki allekirjoitimme yhteisen sopimuksen. Sopimuksen alkamisaika oli heti siitä hetkestä ja niimpä yhteisvoimin vietiin loppu sipsipussi roskakoriin ja sinne se jäikin. (Yksi pojista kävi vielä tallomassa pussin syvälle roskien sekaan)
Sopimus oli seuraavan lainen:
- EI karkkia - OK vähän kahvia
- EI poppareita - OK kivennäisvedet
- EI sipsiä - OK mehu
- EI pirtelöä - OK subwayn ruoka
- EI limsaa - OK smoothie
- EI roskaruokaa yms. - OK välipalapatukat
Tämä sopimus on voimassa treeneissä, leireillä, kisareissuilla ja aina kun valmentajan kanssa johonkin lähdetään. Kaikki pojat ryhmästä allekirjoittivat sopimuksen. Myös valmentaja kirjoitti nimensä paperiin. Hyvä ja monipuolinen ravinto on erittäin tärkeää ja välillä saa toki herkutella, mutta jokainen ylimääräinen sipsipussi tai karkkipussi on aina vaikeuttamassa seuraavan kerran, kun vedät leukoja tai punnerrat. Minusta onkin tärkeää, että etenkin kilpaurheilijan kotona katsotaan vähän mitä kaapiin ostetaan. Kaikkea kohtuudella on hyvä sääntö. ;)
Tänään sitten, kun alkulämpäksi kävimme hölkkälenkillä niin kyllä pojat alkoivat melko nopeasti valitella, että se sipsipussi tuntui siellä mahassa ikävästi, kun juoksi. Päättivät, ettei tarvitse tulevaisuudessa tuntua enää reeneissä tältä. Kokemuksen kautta oppii hyvin. Konkretisointi opettaa.
Tänään pojat tekivät ahkerasti kaikki töitä suuremmitta valituksitta ja sain olla jälleen ylpeä. Kaikilla teki tiukkaa kesän tauon jälkeen, mutta olen erittäin vakuuttunut, että kisakauden alkaessa pojat ovat parhaillaan jälleen. Voimaa ja liikkuvuutta painotimme tänään treeneissä ja kävimme vanhoja tekniikoita läpi. Lähdimme liikkeelle melko pohjalta. Aivan perusteista.
Pojat tekivät tänään käsilläseisonta treeniä eri muodoissa ja helpottaakseni asennon ylläpitämistä minä tein jotain vähän hassua ja erikoista. Teippi on valmentajan hyvä ystävä :) Ei meidän ryhmässä silti tätä usein harrasteta tätä teippailua :D
Loppuun vielä muistutus jokaisen voimistelijan vanhemmalle: lapsi voi tehdä parhaansa salilla, voi olla motivoitunut ja valmentaja voi neuvoa ja ohjeistaa voimistelijaa. Kuitenkin lopussa seisoo vanhemman sana. Jos vanhempi ei ole kiinnostunut lapsen harrastuksesta, lapsenkin innostus kärsii. Jos vanhempi ei pidä huolta oikeasta ravinnosta ja unimäärästä ei valmentaja voi niihin salilta käsin vaikuttaa. Vanhempi voi vaikuttaa lapsen urheilusuoritukseen kotoa käsin joka päivä. :)
Urheilijan vanhemman kolmen K:n sääntö:
Kuljeta
Kustanna
ja
Kannusta
Kiitos, kun luit tänne saakka. Tulethan toistekin!
Vielä loppuun motivaatiovideoita niille, jotka ovat kiinnostuneita ;)
