Tänään korkkasimme ensimmäisen ryhmän kanssa uuden treenikauden ja palasimme jälleen arkeen treenien osalta. Kuitenkin ennen itse ensimmäisiä treenejä me teimme jotain kivaa yhdessä. Nautiskelimme kesän viimehetkistä.
Kävimme siis YVoLi:n poikien kilparyhmä 1:n kanssa tänään paistamassa makkaraa Koivukallion laavulla. Olimme varautuneet muutoin oikein hyvin, mutta laavulla ei ollutkaan yhtään polttopuita jäljellä ja keräsimme selviytyjät tyyliin kuivia risuja nuotioon. Pojat löysivät hyvin keppejä ja kokosin nuotion, mutta en meinannut saada sitä millään syttymään. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen hieman kosteat kepit vihdoin syttyivät ja saimme kuin saimmekin nuotion aikaan. Kaksi kolmesta voimistelijasta lähti jo hakemaan polttopuita parin sadan metrin päästä yhden vanhemman kotoa, mutta sillä aikaa olinkin jo saanut nuotion syttymään. Saimme sitten lisää hyvää puuta ja makkaratkinn saatiin paistettua. Hieman odotettua kauemmin se kylläkin kesti. Pitäisi selvästi meille valmentajille antaa sellainen erätaitojen peruskurssi... :D
Kävin sitten hakemassa viimesen kesäpäivän kunniaksi pojille sipsipussin paluumatkalla salille ja söimme siitä kaikki. Pojat eivät vain arvanneet, että minulla olikin melko ilkeä taka-ajatus tälle sipsipussille. En ole ikinä palkinnut voimistelijoitani karkilla tai muilla herkuilla suorituksistaan, sillä minusta se ei tähän lajiin kuulu. Niimpä annoin poikien syödä tuosta sipsipussista ja jutustelimme siinä samalla. Yksi kolmesta pojasta lähti telineille ja pyysin häntäkin liittymään sipsipussin ympärille kärtyneeseen piiriin syömään sipsiä. Voimistelija vastasi: "En halua syödä enää sipsejä, voidaanko alkaa reenata?"
Tällaista omaa aivojen käyttöä minä olin toivonutkin ja odottanut, että joku ymmärtäisi ettei kaikki ollut nyt ihan niin kuin piti. Niimpä minä keräsin sipsipussin pois ja me juttelimme yhdessä herkkujen syönnistä ja sen vaikutuksesta voimisteluun. Lopulta kaikki allekirjoitimme yhteisen sopimuksen. Sopimuksen alkamisaika oli heti siitä hetkestä ja niimpä yhteisvoimin vietiin loppu sipsipussi roskakoriin ja sinne se jäikin. (Yksi pojista kävi vielä tallomassa pussin syvälle roskien sekaan)
Sopimus oli seuraavan lainen:
- EI karkkia - OK vähän kahvia
- EI poppareita - OK kivennäisvedet
- EI sipsiä - OK mehu
- EI pirtelöä - OK subwayn ruoka
- EI limsaa - OK smoothie
- EI roskaruokaa yms. - OK välipalapatukat
Tämä sopimus on voimassa treeneissä, leireillä, kisareissuilla ja aina kun valmentajan kanssa johonkin lähdetään. Kaikki pojat ryhmästä allekirjoittivat sopimuksen. Myös valmentaja kirjoitti nimensä paperiin. Hyvä ja monipuolinen ravinto on erittäin tärkeää ja välillä saa toki herkutella, mutta jokainen ylimääräinen sipsipussi tai karkkipussi on aina vaikeuttamassa seuraavan kerran, kun vedät leukoja tai punnerrat. Minusta onkin tärkeää, että etenkin kilpaurheilijan kotona katsotaan vähän mitä kaapiin ostetaan. Kaikkea kohtuudella on hyvä sääntö. ;)
Tänään sitten, kun alkulämpäksi kävimme hölkkälenkillä niin kyllä pojat alkoivat melko nopeasti valitella, että se sipsipussi tuntui siellä mahassa ikävästi, kun juoksi. Päättivät, ettei tarvitse tulevaisuudessa tuntua enää reeneissä tältä. Kokemuksen kautta oppii hyvin. Konkretisointi opettaa.
Tänään pojat tekivät ahkerasti kaikki töitä suuremmitta valituksitta ja sain olla jälleen ylpeä. Kaikilla teki tiukkaa kesän tauon jälkeen, mutta olen erittäin vakuuttunut, että kisakauden alkaessa pojat ovat parhaillaan jälleen. Voimaa ja liikkuvuutta painotimme tänään treeneissä ja kävimme vanhoja tekniikoita läpi. Lähdimme liikkeelle melko pohjalta. Aivan perusteista.
Pojat tekivät tänään käsilläseisonta treeniä eri muodoissa ja helpottaakseni asennon ylläpitämistä minä tein jotain vähän hassua ja erikoista. Teippi on valmentajan hyvä ystävä :) Ei meidän ryhmässä silti tätä usein harrasteta tätä teippailua :D
Video: https://www.instagram.com/p/BIvLRk4hdNp/?taken-by=yvolitelinevoimistelu
Loppuun vielä muistutus jokaisen voimistelijan vanhemmalle: lapsi voi tehdä parhaansa salilla, voi olla motivoitunut ja valmentaja voi neuvoa ja ohjeistaa voimistelijaa. Kuitenkin lopussa seisoo vanhemman sana. Jos vanhempi ei ole kiinnostunut lapsen harrastuksesta, lapsenkin innostus kärsii. Jos vanhempi ei pidä huolta oikeasta ravinnosta ja unimäärästä ei valmentaja voi niihin salilta käsin vaikuttaa. Vanhempi voi vaikuttaa lapsen urheilusuoritukseen kotoa käsin joka päivä. :)
Urheilijan vanhemman kolmen K:n sääntö:
Kuljeta
Kustanna
ja
Kannusta
Kiitos, kun luit tänne saakka. Tulethan toistekin!
Vielä loppuun motivaatiovideoita niille, jotka ovat kiinnostuneita ;)
Tsemppiä kaikille uuden treenikauden aloitukseen!
-Lilian-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti